Yhteystiedot

Pentutiedustelut:
+385 40 553 8171
holmankarin(a)gmail.com

Eeva-Maija Ripatti
+358 40 553 8171
em.ripatti(a)gmail.com

Laura Ripatti
+358 45 651 2701
laura.ripatti(a)gmail.com



Viimeisin päivitys:
13.1.2014

Esittely

Dalmatiankoirat ovat antaneet oman vahvan panoksensa elämääni jo vuodesta 1968. Jo lapsuudenkodissani oli dalmatiankoirauroksia: Fido eli C.I.B & POHJ MVA, V-72, V-73 Finn Mount Fidelio sekä englannista tullut CD eli FI MVA Ayjay Ambassador. Näistä uroksista Fido oli minulle läheisempi ja se oli kaverini koko elinikänsä. Fidon myötä kiinnyin rodun kauniiseen ulkomuotoon ja siltä sain myös parhaan myönteisen kuvan rodun persoonallisesta luonteesta. Tuohon aikaan kuljimme paljon vanhempieni kanssa koiranäyttelyissä ja tottelevaisuuskoulutuskentillä. Fidolla oli aikanaan runsaasti menestyviä jälkeläisiä.

Finn Mount Fidelio
C.I.B & POHJ MVA, V-72-73 Finn Mount Fidelio, "Fido"
Kai ja Fido Liisa ja Fido Eeva-Maija ja Fidelitas
Fido ja isäni Kai v. 1969
Fido ja äitini Liisa viluissaa Tuohikotin koiranäyttelyssä v. 1970
Eeva-Maija ja Finn Mount Fidelitas Tammisaaren koiranäyttelyssä v. 1974
Ayjay Ambassador Näyttely tunnelmaa
FI MVA Ayjay Ambassador, "CD"
Näyttelytunnelmaa v. 1970

Ensimmäinen oma koirani oli Englannista vuonna 1983 tuotettu Manne eli POHJ & FI & SE & NO MVA, vuoden 1984 dalmatiankoirien erikoisnäyttelyn voittaja Bosville Colbost Curlew, josta tuli Holmankarin kennelin kantaisä. Manne menestyi näyttelyissä vaikka viettikin parhaat vuotensa poissa näyttelykehistä kotona minun ja pienten lastemme Lauran ja Jussin seurana. Samoihin aikoihin rajat Ruotsiin ja Norjaan sulkeutuivat koirilta rabiesvaaran vuoksi. Tämä myös hillitsi näyttelyintoani; jäihän kansainvälisen muotovalion tittelitavoite Mannen kanssa vain haaveeksi, vaikka lähelle päästiinkin. Veteraaniluokassa teimme Mannen kanssa comebackin näyttelyihin vuonna 1989.

Bosville Colbost Curlew
POHJ & FI & SE & NO MVA Bosville Colbost Curlew, "Manne"
Jussi ja Manne Manne
Jussi ja Manne
Manne pihalla lapsenlapsensa seurana

Holmankarin kennelnimeä ei tarvinnut pitkään pohtia. Nimi on luontevasti sama kuin Nummi-Pusulassa sijaitsevalla vapaa-ajan kodillamme. Siellä koirat saavat vapaasti peuhata metsäisellä laajahkolla tontillamme ja vilvoitella mielensä mukaan järvessä.

Aitta Mökki
Aitta (rakennusvuosi 2004)
Mokki (rakennusvuosi 1989)

Kantaisä Mannesta periytyi kantanarttumme: jo edesmennyt C.I.B & FI & EE & SE MVA, MV-98 Nenotlav's Elyce-Fleur, "Elli". Ellin äiti, FI MVA, V- 93 Nenotlav`s Anjiritta-Gida, eli "Tessa" oli yksi Mannen menestyksekkäistä tyttäristä. Nenotlav`s -kennelin omistaja Leila Valtosen kanssa keksimme astuttaa Tessan Hollannissa asuvalla NL CH Salsusa Startrekker of Theakstonilla. Olin aikaisemin ihastunut Cruftsissa Englannissa tämän uroksen äitiin, GB CH Olympic Star of Olberoon, joka oli yksi kauneimmista dalmatialaisista minkä olen koskaan nähnyt. Niinpä Leila lähetti minut astutusreisulle Tessan kanssa Hollantiin ja tästä yhdistelmästä syntyi Elli, jonka Leila minulle lahjoitti saatesanoin Mannen juuri siirryttyä koirien taivaaseen: "Sydämestäni toivon, että saat tästä pennusta uuden Mannen veroisen harrastekoiran näyttelyihin."

Laura ja Elli
Laura ja Elli (4kk)

Ellistä kasvoi todellinen kaunotar ja temperamenttinen ilopilleri perheeseemme ja se on päihittänyt isoisä Mannen näyttelysaavutukset monine suurine voittoineen kuten mm. kaksi kertaa dalmatiankoirien erikoisnäyttelyn voittaja vuosina 1996 ja 1998, maailmanvoittaja vuonna 1998 ja vuoden dalmatiankoira 1998. Kiitoksia Leilalle tästä upeasta dalmatialaisesta! Tällä hetkellä kotonamme asustaa Ellin tyttärentyttärentytär Fiini (C.I.B & FI, & EE & LT & RU & DK MVA, EE VMVA, EUJV-06, PMVV-13, RKFV Holmankarin Josephine) sekä Fiinin tytär Salli (FI & EE MVA, V-11 Holmankarin One of Us).

Nenotlav's Elyce-Fleur
Elli voitti erikoisnäyttelyn vuonna 1998 Jyväskylässä.
Kuvassa Elli, tuomari Arthur G. North sekä Eeva-Maija.
Nenotlav's Anjiritta-Gida Nenotlav's Elyce-Fleur
FI MVA, V-93 Nenotlav's Anjiritta-Gida (5kk), Ellin emä
Elli ja Eeva-Maija maailmanvoittajanäyttelyssä vuonna 1998

Vuonna 1997 toin uuden mustapikkuisen uroksen Olbero Oedipuksen, "Otson", Englannista Peter ja Brenda Rancen Olbero -kennelistä. Otso saavutti nopeasti Suomen, Ruotsin ja Eestin muotovalion arvot ja sen parhaita puolia ulkomuodossa oli sen upeat, vetävät, vapaat liikkeet. Otso oli koira isolla "K:lla", erittäin toimelias ja oivaltava. Se antoi meille paljon iloa. Valitettavasti jouduimme luopumaan Otsosta jo seitsemän vuoden iässä liiallisen vartioimisvietin vuoksi. Meillä on onneksi kotona muistona Otsosta sen hurmaava ja iloinen tytär Hurma (Holmankarin Hulabaloo By Otso).

Olbero Oedipus Laura ja Hurma
FI & SE & EE MVA Olbero Oedipus, "Otso"
Laura ja Hurma (9kk)

Nykyisin asumme Nummelassa ja kotona meitä ilahduttaa Fiini (Holmankarin Josephine) tyttärensä Sallin (Holmankarin One of Us) kanssa. Hurma (Holmankarin Hulabaloo by Otso) asustaa Lauran luona toisella puolella Nummelaa. Espoossa Jussille seuraa pitää karkeakarvainen saksanseisoja Osmo (Holmankarin Opa) ja isäni Kain seuraneitinä toimii pieni cairnterrieri Ninja (Coastal Kaya). Edelleen käymme näyttelyissä lasteni Lauran ja Jussin kanssa, jotka ovat kasvaneet mukaan koiraharrastukseeni ja ovat suurena apuna siinä.

Eeva-Maija
Eeva-Maija I-pentueen synnyttyä vuonna 2005
Laura ja Salli Jussi ja Fiini
Laura ja Salli Kotkan koiranäyttelyssä vuonna 2011
Jussi ja Fiini vuonna 2006

Jokaisella rodulla on omat rodunomaiset luonteenpiirteensä ja käyttöominaisuutensa. Kuitenkaan ei ole kahta samanlaista koiraa, vaan jokainen on itsessään persoonallisuus; se on koiramaailman rikkautta. Koiraharrastus on minulle ja perheelleni enemmän kuin mukava harrastus, jopa tietynlainen elämäntapa. Tavoitteenani kasvatustyössäni on säilyttää dalmatiankoiran iloinen energinen luonne, luoda tyylikäsrakenteisia ja kauniisti liikkuvia terveitä dalmatiankoiria.

Eeva-Maija